09 Huh 2012
Päivä 1 - Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Aloitan tässä joku päivä.
12 Jou 2011
…tietyt tilapäivitykset. Voi olla, et joskus oon joihinki näistä sortunu itekki, mut nykyään ÄRSYTTÄÄ! Päivitykset ei oo mitään pelkästään yhden henkilön päivityksiä, vaan liian yleisiä, joten älkää ottako itteenne näistä. Mua vaan nyt sattuu vähä vituttaan.
Tässä mun top 5 inhokit:
5. “Silakkapihvejä ja perunamuusia, feta-artisokkasalaattia ja luumurahkaa” Siis joo. Kiva et osaat tehä ruokaa ja syödä sitä, mut mua ei varsinaisesti kiinnosta mitä syöt minäki päivänä. Ärsyttää kun etusivulla on miljoona ruokapäivitystä. Varsinki jos itellä on nälkä.
4. “Maanantai” You got to be kidding me. Tiedän yleensä mikä viikonpäivä on millonki.
3. “Huomenta” / “Hyvää yötä” ÄRSYTTÄVÄÄ. Mun yö tai päivä ei ainakaan parane yhtään sillä et joku toivottaa mulle hyvää yötä tai huomenta facebookissa. Pikemminki päinvastoin. Pistää vituttaan.
2. Kiertoviestit. Tuetaan sitä ja tätä ja mulla on maailman paras se ja tuo. Sitte joka toisella on saakeli se sama päivitys.
1. “Meidän parisuhde/Pikku-Liisa/kissa/koira/kiiltomato 4,5 kk <3″ Ymmärrän just ja just tasavuodet ja ehkä vauvan kohdalla 6 kk, mutta että joka välissä täytyy päivittää. Eikä mua kiinnosta tietää minkä väristä kakkaa Pikku-Niilolta tuli tänä aamuna.
14 Syy 2011
Tiedättekös sen tunteen, kun haluat uudet kengät ja lähet kenkäostoksille kaveriporukan kans. Kenkiä kauppa pullollaan, ja sun huomios kiinnittyy niihin yhtiin sikamakeisiin kenkiin keskellä kauppaa lasikaapissa tavoittamattomissa (okei joo tosi normaalia et kengät on lasikaapissa mut älkää nyt antako sen häiritä). Nirppanokkamyyjä antaa sun sovittaa kerran pikasesti niitä kenkiä ja ah, ne on täydelliset. Kaverit on sitä mieltä et ei, ne ei oo hyvät ja kehottaa valihteen jotku muut. Joitain aivan naurattaa. Mutta löytyy yksi tosiystävä joka kannattaa noita kenkiä ja kehoittaa taisteleen niitten puolesta.
No, siinä ympärillä on kaikenmaailman Manoloita ja Iron fistejä, jotka on ihan jees sun jalassa. Ei hierrä, ei paina. On hyvät kävellä. Näyttää kivalta. Turvalliset. Sopii joka koltun kans. Sun ajatukses on niissä yhissä kengissä, vastuttamattomissa ja vaarallisissa, joissa luultavasti tuut nyrjäyttään monta kertaa nilkkas. Liian kalliit, tavoittamattomat. Täydelliset.
01 Syy 2011
Ajattelinpas pitkästä aikaa kirjoitella rumaa, pinkkiä, kaikelle kansalle soveltuvaa blogiani (mitäpä sitä ei tekis vältelläkseen opinnäytetyön kirjottamista…)! Tällä hetkellä on siis menossa operaatio opinnäytetyö kirjalliseen muotoon. Vaihe on periaatteessa alkanu jo siinä kesäkuussa, mutta jostain syystä se on vasta nyt, näin kolme päivää ennen ensimmäistä palautusta OIKEASTI ajankohtainen. Niinpä Tanja istuu ja lukee, istuu ja kirjottaa, istuu ja lukee vähän lisää…Suurena facebook-addiktina tosin osa ajasta menee kavereita moikkaillen. Nyt, tänään viiden tunnin istunnon jälkeen (believe it or not! ja tein melkeen koko ajan opparia) homma alkaa näyttää siltä, että ehkä mulla on jotain palautettavaa maanantaina. Mutta tässä vähän vilausta teille siitä, miltä niinku muuten homma näyttää…
Työpöytä. Tunnettiin ennen nimellä keittiön pöytä.
"Mamaa, mul on tylsää!"
Eikö ne lopu koskaan?
Vielä tähän pieni loppuhuipennus, miltä mun pään sisällä tällä hetkellä kuulostaa…
Trololo
Kiitos hei!
Ps. Ymmärtääkö joku seuraavaa lausetta: “Kriittinen hermeneuttinen ajattelu sisältää emansipaatiopyrkimyksen”? I <3 sosiaalipedagogiikka!
08 Tou 2011
Hengissä! Selvisin City runista ja Turun reissusta. Ja me JUOSTIIN koko matka, siis City run 
Turun reissu olikin sitten asia erikseen. Olin istunu puoli tuntia junassa kun mun viereen tuli hieman arvelluttavan näkönen kaveri. Hetken päästä se kysy poltanko hasista. NO EN POLTA. Sit se kysy lähenkö sen kans vessaan. NO EN LÄHE. Siinä se istu ja tuijotteli mua silmiin, kehu mun hymyä ja katsetta. Mua alko jo oikeesti pelottaan. Siinä vaiheessa kun se kaivo kaljaa laukustaan, käänsin selkäni ja aloin nukkua. Tampereella se onneks oli nukahtanu ja yritin varovasti päästä sen ohi. Se valitettavasti heräs ja tuumas et jos se lähtiski mun kans Turkuun. Sanoin et en huoli sitä mukaan ja se jäi surkeena katteleen perään. YÖK.
Perillä olin oikeen itsevarma suunnistustaidoistani. Menin bussiasemalle ja nousin bussiin. Kysyin kuskilta, meneekö se mun määränpäähän. No ei muka menny. (myöhemmin selvis, et ois menny, mut mun luultu määränpää oli väärä, siis kysyin siltä väärää paikkaa ja se ois menny sinne oikeeseen) Tässä vaiheessa tais ekat kyyneleet valua. Päätin sitte mennä toiselle bussipysäkille mistä oikeen bussin piti mennä. Pysäkille ei tullu bussia ollenkaan. Vieressä oli takseja, ja päätin kysyä neuvoja niiltä. Taksikuski ties, et mun ettimä paikka oli ihan lähellä ja lähettiin sinne. No se oli sitte just se väärä paikka, ja oikee paikka ois ollu jossain 26 km päässä. Taksimatka ois maksanu jotain 50 € ja päätin jäädä siihen tienlaitaan. Olin siis yhtäkkiä tienlaidassa lähellä moottoritietä jossain hornan kuusessa. Toiset itkut. Valmentajakin soitteli jo välillä et pääsenkö perille koulutuspaikkaan. Lopulta sain onneks kiinni yhen Turkulaisen lacrossaajan, joka nappas mut kyytiin matkan varrelta. Perillä meinasin nukahtaa, koska en ollu saanu paljoo junassa nukuttua.
Takas tullessa sain kyydin bussipysäkille. Bussi tuli ajallaan ja nousin siihen. 9,40 €. VOI FUCK. Mulla oli taksin jäljiltä lompakossa tasan 6,20 €. Kolmannet itkut. Onneks joku ystävällinen matkustaja bussissa makso puuttuvan osan ja pääsin takas Turun keskustaan.
Seuraava etappi; löydä kokouspaikka. Katoin google mapsista reittiohjeet ja lähdin matkaan. Kävelin siellä ja täällä, mutta missään ei ollut sitä paikkaa missä mun piti olla. Neljännet itkut. Yritin soittaa ohjeita, mut kukaan ei vastannu. Lisäks keskustassa meni joku samperin moottoripyöräletka, monta kilometriä motoristeja peräkkäin eikä tien ylitys ollu mitenkään helppoa. Viimein, hikisenä, nälkäsenä ja vittuuntuneena löysin perille jotain puoli tuntia myöhässä. Takastullessa sain onneks kyydin juna-asemalle ja loppumatka suju ihan hyvin.
Kun pääsin kotiin, menin suoraan nukkuun ja nukuin jonku 12 tuntia. Olin hetken hereillä ja otin parin tunnin päiväunet. Että semmonen Turkureissu. Jos sinne vielä joskus meen, ostan kartan ja varaan rahaa mukaan…Ehkä säästyn itkuilta!
06 Tou 2011
Tällä hetkellä ainut ajatus on se, mitä hittoa mun päässä on liikkunu kun oon city runille ilmoittautunu???
1) Mä en oo varmaan koskaan käyny virallisesti juoksulenkillä. Joskus oon meinannu myöhästyä jostain ja joutunu ottaan pari juoksuaskelta.
2) City runilla joutuu julkisesti esiintymään a. lenkkarit jalassa b. lenkkivaatteissa, ja sitten on vielä jotain lehdistöä tms. ottamassa kuvia.
3) Matkahan on ihan kamalan pitkä, joku yli 7 km. Kerranki siis meinaan kulkea tollasen matkan omilla pienillä jaloillani enkä ees saa ottaa Lumia mukaan! Vähä koiraneiti nauttis kun pääsis tolle lenkille. Enhän mä jaksa sitte lenkittää sitä reppanaa ollenkaan enää…
4) Oon lähössä yöjunalla Turkuun. Voi olla hieman naatti olo junassa tommosen lenkin jäljiltä.
Yks hyvä puoli tässä lenkissä kuitenkin on. Tai no kaks. Voin jo nyt kuvitella sitä voittajafiilistä kun saavun maaliin. Se toinen hyvä puoli onkin sitten se maali, nimittäin amarillon terassi!
04 Tou 2011
Miten voi olla mahdollista, että koskaan silloin kun pitäis, mun kaapista ei löydy mitään sopivaa päällepantavaa? Nyt pitäis löytää asu, joka sopii Suomen matsin kattomiseen, ei liian hieno, muttei ihan mikään lumppusäkkikään. Kaappi on muka täynnä vaatteita, mutta kaikki on joko a) bilevaatteita tai b) jotain ikivanhoja verkkareita. Lisäks, näin keväisin asun pitäis olla semmonen jolla tarkenee, mut ei mikään jättivillapaita johon läkähtyy. Hametta ei voi vielä pitää kun kintut jäätyy, mutta mun kaikki farkut on so-last-season, niitä on käytetty koko talvi ja oon niin kyllästyny niihin. Lisäks lempifarkut lojuu pyykkikorissa. Hameen kans vois laittaa legginssit, mut oon niin kyllästyny myös siihen yhdistelmään, jos laittaa sukkahousut, pitäis laittaa jotku kivat kesäkengät ja sit varpaat paleltuu. Mun kaapissa on vain joko villapaitoja, kulahtaneita collegepaitoja jukujukuohjaaja -printillä tai biletoppeja. Ois siellä muutama puolihihapaita, mutta niilläkin pian tulee vilu.
Sitten kun löydän sopivan asun, mitkään kengät ei käy sen kans. Valeuggit ois kiva vetästä jalkaan, mutta se on totaalisen kiellettyä toukokuussa. Kuten aiemmin mainitsin, kesälipokkailla ei vielä tarkene, korkkarit on liian hienot peli-iltaan ja tennarit on vaan niin tylsä valinta. Sitten kun kengät on valittu, pitäis valita laukku…
Kyllä naisena olo on hankalaa!
02 Maa 2009
9:18pmTanja
joo mua kans ku en nähtävästi osaa lukee tehtäväohjeita
mää oon lukenu ohjeen sata kertaa enkä silti tajua
9:18pmTanja
eilenki yhtäkkiä tajusin lukee tarkemmin ku olin 7 sivua kirjottanu. piti olla jotain hemmetin reflektiivistä tekstiä. pyh
mää luotan tietoon!
joo..aina hemmetin reflektiivistä tekstiä
9:19pmTanja
mä en ees ymmärrä mitä se on
inhoan reflektoimista
9:19pmTanja
itsereflektointi. ehkä pahempi sana ku hervoton
jotain omaa pohdintaa ja omiin kokemuksiin peilaamista
ehkä!
nousi listan kärkeen
jopa rintaliivien ohi
9:20pmTanja
no onpa mullaki paljo sosiaalipolitiikasta ajatuksia ja omaa kokemusta
nii-i
aivan naurettavaa
9:20pmTanja
tiäkkö mikä on muuten kans kamala sana? linkkuveitsi!
Asta
ei se sana mua niin paljoa ahista kun vaikka kukkaro mut joo aika kamala
02 Maa 2009
Hieman tässä opettelen käyttämään tätä uutta hienon hienoa blogiani. Aiemmin siis en varsinaisesti netissä ole turissut (jos irc-gallerian päiväkirjaa ei lasketa). Joskus kun osaan tätä paremmin käyttää, lisään tietoja itsestäni ja tietenkin yritän kertoa myös päivän kommelluksista ym. Nyt tässä mielessä pyörii viime yö; heräsin aamulla, menin vessaan ja huomasin, että vessan hana oli auki. Ei siis mitenkään vähän, vaan ihan sillälailla reippaasti puoliteholla ja jääkylmällä. Myöhemmin Markus huomas, että sen Aku Ankka- kirja (joka siis oli vessassa) on puoliks ihan märkä, ihan ku se ois uitettu jossain. Aloinpa siinä sitten miettiä, että onkohan tämä neiti taas alkanu kävellä unissaan…
